Olen siirtynyt Odenplanin Satsin vakioasiakkaaksi. Kyseisen paikan miesvalikoima kun on parempi kuin ainoassakaan Tukholman yökerhossa. Mitä sitä maksamaan turhaan personal trainerista kun (yli)tehokkaaseen treeniin riittää se, että vieressä (juoksumatolla) juoksee hyvännäköinen kaksilahkeinen, ja on pakko yrittää laittaa paremmaksi? Naureskelen itsekseni, sillä olen aina pikkusiskoni kanssa solvannut jenkkejä, jotka uhoavat tositv-sarjoissa olevansa kilpailuhenkisiä…

Ps. Voitin tämän päivän kilpailun.

Herätessäni havaitsin ihmetyksekseni, että olin vaihtanut unissani vaatteita. Nukahdin yöpaita päällä, mutta herätessäni ylläni oli T-paita ja villasukat! Yöpaitani olin sen sijaan ripustanut roikumaan sängyn karmille. Minulla oli sellainen tunne, että minulla oli ollut joku ”järkevä” ajatus tämän vaihdoksen takana, mutta en enää pystynyt muistamaan, mihin uneen se oli liittynyt.

Yöllä satoi lunta, josta olen todella pettynyt. Eilen kuljin ensimmäistä kertaa kukkamekko ja kevättakki ylläni, nyt ulkona on taas nollakeli. No, pari viikkoa ja sitten olen Floridan auringossa!

Tässä vähän todistusaineistoa siitä, että harrastan jotakin muuta kuin huiskujen heiluttelua ;)

Luulin, että tätä sivustoa ei seuraa juuri kukaan, mutta minulla on ainakin yksi lukija, joka kaipaa päivityksiä!

Luen tällä hetkellä rikosoikeuden kurssia, jota olen odottanut siitä päivästä lähtien kun aloitin oikeustieteellisessä. Kyseessä on kuitenkin todella suuri kurssi, joten tämän(kään) kurssin aikana ei ole mahdollista lykätä opiskelua tenttiä edeltävälle päivälle vaan lukeminen on jaettava tasaisesti koko kurssin ajalle. Jokin päivä sitten en tiennyt, miten olisin kommentoinut lukioikäisen joukkuetoverini valitusta miltei neljänkymmenen sivun koealueesta… Rikosoikeus on todella kiinnostavaa, mutta alueen vaikeus yllätti minut kokonaan. Olen ollut liian laiska lukemisen suhteen, joten alan tuntea lievää nousevaa stressiä. Lähden pian kymmeneksi päiväksi reissuun, jolloin ehdin lukea korkeintaan lentokoneessa.

Viime viikonloppuna oli kauden ensimmäiset kilpailut. Tiesimme jo etukäteen, että kilpailu tullaan ratkaisemaan joukkueeni ja erään toisen tukholmalaisen joukkueen välillä. Emme tehneet puhdasta ohjelmaa, joten päädyimme, hieman pettyneinä, hopeasijalle. Mutta kyseessä oli vasta karsintakisat, joten meillä on vielä mahdollisuudet voittaa ruotsinmestaruus myöhemmin tänä keväänä. Lasken päiviä Floridan matkaan (lähdemme 20. päivä) – kisaamme maailman suurimmissa cheerleading-kilpailuissa eli tiedossa on takuulla unohtumaton kokemus. Joukkueemme kohtasi kisojen jälkeen hieman takaiskuja, ja joudumme muuttamaan nostoryhmiä, vaikka matkaan on vain muutama viikko aikaa. Harmittaa, sillä emme näin pienellä varoitusajalla saa kasaan yhtä vaikeaa ohjelmaa kuin millä kisasimme viime viikonlopun kisoissa. Mutta toisaalta, mitä olisikaan cheerleading ilman kisoja edeltävää draamaa?

Sain eilen kirjeen Skatteverketistä. Toivon todella, että kirje ei ollut aprillipila, sillä sen mukaan tulen saamaan juhannuksen aikoihin noin Macbookin verran veronpalautuksia! Tietokoneeni vetelee selkeästi viimeisiään, ja olen ollut todella huolissani, mitä teen sitten kun koneeni kuolee lopullisesti. Uusi tietokone on lähitulevaisuudessa ajankohtaiseksi tuleva pakollinen investointi, jota ei ole mahdollista kattaa opintotuen avulla, joten olen erittäin huojentunut tästä verotoimiston mukavasta kirjeestä.

Tietokonemurheeni poistumisesta innostuneena menin ja ostin lenkkitossut. Lenkkeilin koko viime kauden treenikengilläni, joka taas nilkkavammaani ajatellen on täyttä hulluutta. Löysin laadukkaat Asicsin lenkkarit (jotka tosin olivat viime kauden mallia) puoleen hintaan, joten nyt olen kunnollisten lenkkareiden onnellinen omistaja.

Nyt minulla on niin kutsuttu pääsiäisloma, tosin jo tiistaina luennot jatkuvat normaalisti. Olen tänään ja sunnuntaina ihan vapaalla, mutta huomenna saan myydä vaatteita muutaman tunnin ajan. Mietin, mitä sitä oikein tänään tekisi. Toistaiseksi olen nukkunut erittäin pitkään, katsonut hieman telkkaria, avannut koulukirjan, sulkenut koulukirjan melkein saman tien, ja sitten vain istunut tietokoneella. Luulen, että jotta saisin jotakin järkevää tehdyksi, pitänee minun käydä ulkoiluttamassa uusia lenkkareitani ;)

Lumimyrsky ja kova pakkanen on sekoittanut Tukholman liikennettä jo usean päivän ajan. Minun oli tarkoitus palauttaa projektityöni yliopistolle aamulla, mutta yliopistolle saakka selviytyminen vei muutaman minuutin sijaan miltei tunnin, joka on jo melko hyvä saavutus siihen nähden että kyseessä on yhdestä pysäkin välistä. (Huh, onneksi minun ei tarvinnut tänään matkustaa minnekään kauemmaksi!) Olin valvonut aivan koko yön projektin kanssa, joten en todellakaan ollut erityisen hilpeällä tuulella.

Päätin matkustaa metron sijaan bussilla, sillä arvelin bussiliikenteen toimivan pakkasessa ainakin jokseenkin metroa luotettavammin. Bussi ei koskaan tullut, joten sain kävellä pakkasessa vavisten metropysäkille. Metropysäkilläni seistessä kuulutettiin, että kiireisille suositellaan muita liikennevälineitä (bussi?), tai vaihtoehtoisesti kävelemistä. Ulkona -20 astetta pakkasta, ja sitä sitten pitäisi lähteä kilometritolkulla tarpomaan ulkona kun julkinen liikenne on aivan sekaisin?!