Lumimyrsky ja kova pakkanen on sekoittanut Tukholman liikennettä jo usean päivän ajan. Minun oli tarkoitus palauttaa projektityöni yliopistolle aamulla, mutta yliopistolle saakka selviytyminen vei muutaman minuutin sijaan miltei tunnin, joka on jo melko hyvä saavutus siihen nähden että kyseessä on yhdestä pysäkin välistä. (Huh, onneksi minun ei tarvinnut tänään matkustaa minnekään kauemmaksi!) Olin valvonut aivan koko yön projektin kanssa, joten en todellakaan ollut erityisen hilpeällä tuulella.

Päätin matkustaa metron sijaan bussilla, sillä arvelin bussiliikenteen toimivan pakkasessa ainakin jokseenkin metroa luotettavammin. Bussi ei koskaan tullut, joten sain kävellä pakkasessa vavisten metropysäkille. Metropysäkilläni seistessä kuulutettiin, että kiireisille suositellaan muita liikennevälineitä (bussi?), tai vaihtoehtoisesti kävelemistä. Ulkona -20 astetta pakkasta, ja sitä sitten pitäisi lähteä kilometritolkulla tarpomaan ulkona kun julkinen liikenne on aivan sekaisin?!

Jag provade igår Nike Dynamic Training. Sjukt roligt! Det var liksom styrka som mitt lag brukar köra med Martin men vi höll oss igång hela passet utan pauser. Det bästa var att vi körde hela träningen i tre lag så det blev mycket pepp från andra lagmedlemmar.

Detta pass skulle bli min absolut ny favorit men jag fick ont i foten efteråt, passet innebar ju 55 minuters fortlöpande belasting i foten. Så jävla jobbigt att foten krånglar fortfarande och jag måste självklart prioritera träningen med laget så det är ingen ide att köra sådana pass som inte känns bra i foten. Fan också, jag börjar bli allergisk mot motionscykel!

Den här veckan blir förmodligen extremt stressig. Jag var sjuk nästan hela förra veckan och orkade inte plugga så mycket vilket innebär att jag ligger efter rätt mycket. Imorgon är det dessutom dags för utdelning av kursens PM-uppgifter. Sedan har jag bara tre vardagar på mig att skriva; inlämning är redan på måndag.

Jag har träning på onsdag, fredag och söndag och jag jobbar hela helgen så kanske man kan förstå varför jag har världens ångest hur jag kommer att hinna skriva promemorian klart.

Så här går det till att skriva ett juridisk PM:

• Fas 1. Den STORA förtvivlan: Jag är dålig, jag kan inte svenska. Det är ren galenhet att ens försöka. Jag vill hoppa av hela utbildningen och flytta tillbaka till Finland.
• Fas 2. Att komma igång: Jag skriver halva meningar på dålig svenska (dvs. använder finsk struktur, skiter i grammatiken, hittar på nya ord osv.). Ingen svensk skulle förstå texten.
• Fas 3. Perfektionism: Jag granskar och skriver om varje mening. Jag googlar massvis, tex. för att kolla om man egentligen kan skriva så som jag har skrivit, letar efter fina termer, fraser och synonymer. Ifall jag har tillräckligt med tid att skriva om och om, blir texten faktiskt hyfsad bra. Annars blir det en paniklösning, vilket aldrig är bra.

Att få bra feedback är ju en självförtroendekick men det håller inte så länge. Det helt enkelt går inte att slippa den stora förtvivlan när jag börjar skriva ett PM så nu håller jag på att förbereda mig psykiskt inför imorgon. Troligtvis blir det ett par jobbiga dagar.

Olen kotona kolmatta päivää flunssan kourissa. Koko asuntoni on kuin kaaoksen jäljiltä, sillä en ole jaksanut tiskata tai siirrellä tavaroita paikoilleen. Minulla olisi paljon lukemista, joten sairastelu ei todellakaan sovi tähän väliin. Toisaalta laiskottelusta ei tule niin huono omatunto kuin tavallisesti ;)

Mitä minulle kuuluu?

Tuntuu hassulta, että monet kuvittelevat elämäni Tukholmassa olevan jotenkin tavattoman jännittävää. Viihdyn täällä todella hyvin, mutta kyllä se arki on arkea, asui sitten missä maailmankolkassa tahansa! Päiväni täyttyvät opiskelusta, treenistä, ja töistä.

Onnistuin saamaan itselleni uuden kotisivuprojektin työn alle, joten lisäliksaa on tiedossa! Sitä todellakin kaivataankin, sillä matkustan joukkueeni kanssa huhtikuussa Floridaan. Matkakassa on kylläkin jo kasassa (kiitos stipendistä, Idmanin säätiö!!!!), mutta olisi myös ihan mukavaa päästä hieman shoppailemaan (*yskäisy* Victoria’s secret).

Tähän arkiteemaani liittyen, voin todeta, ettei mitään erikoista ole vähään aikaan tapahtunut. Edelliseen viitaten pitänee mainita, että havaitsen kärsiväni jonkinmoisesta sinkkuahdistuksesta kun ”kaikki” ihmiset ympärilläni menevät kihloihin ja ryhtyvät avopuolisoiksi! Ahdistusta lisännee se, että täytän lauantaina 22 vuotta. Tosiasia on, että olisin aika hankala seurustelukumppani, sillä kalenterini on aina ylibuukattu, mutta se ei saa siltikään ajatuksiani pois siitä, että jos jatkan tätä rataa, valmistun yksinäiseksi juristiksi. Mutta ehkä tähtäänkin vasta sille kierrokselle, kun ikätoverini alkavat erota toisistaan ;) Pitäisiköhän sitä harkita uraa avioerojuristina?!