Joskus käy tuuri, että leffavuokraamon hyllystä sattuu mukaan vahingossa todella hyvä elokuva.

Katsoin eilen elokuvan (500) days of Summer, ja yllätyksekseni kyseessä oli todella omaperäinen elokuvateos. Tom, romantikkopoika, joka suunnittelee työkseen postikorttien tekstejä, pohtii elokuvassa töissä tapaamansa Summerin kanssa viettämäänsä aikaa. Tapahtumat eivät etene kronologisessa järjestyksessä, joka on todella onnistunut ratkaisu. Kyseinen elokuva aiheuttaa useasti ”voi raukkaparka” -reaktioita, mutta on tästä huolimatta todella hyvä. Bonuksena Tomin henkilöhahmo (ja näyttelijä) on aivan ihana.

Pitänee mainita myös edellinen elokuva, jonka katsoin. Elokuva on nimeltään Adam, ja kertoo aspergerin syndroomaa sairastavasta Adamista, joka hiljalleen tutustuu uuteen naapuriinsa Bethiin. Elokuva antaa todella realistisen oloisen kuvan asperger-ihmisen erikoisesta ajatusmaailmasta. Jollakin tavalla elokuva on todella vangitseva.

Kolmas elokuvavinkkini on uusi elokuva Veronika decides to die, joka perustuu Paulo Coelhon romaaniin. Elokuva kertoo naisesta, joka päätyy yksityiseen mielisairaalaan epäonnistuneen itsemurhayrityksen jälkeen. Hänelle kerrotaan, että hänellä on vain vähän elinaikaa jäljellä. Sairaalassa hän tapaa poikkeuksellisia ihmisiä ja ajautuu tilanteisiin, jotka muuttavat hänen ajatusmaailmaansa. (Epäolennaista, mutta mainittakoon kuitenkin, että yllättäen elokuvassa soitetaan eräs ruotsalainen iskelmäkappale!)

Minulta jäi tämän aamun luento väliin, sillä jäin katsomaan TV Finland -kanavalta myöhään eilen illalla Ajankohtaisen kakkosen teemailtaa aiheesta ”Eläinten vallankumous”. Tämä aihe osoittautui erittäin kiinnostavaksi, etenkin siitä syystä, että olen viime aikoina pohtinut juuri samoja teemoja. Kyse oli muun muassa ristiriidasta, kuinka eläinten oikeudet pystytään lihatuotannossa takaamaan kun samanaikaisesti tuotanto on liiketoimintaa, jonka on oltava taloudellisesti kannattavaa. Ohjelman viimeinen keskustelu käsitteli lihansyönnin ympäristövaikutuksia.

Jätin noin vuosi sitten pois kaiken punaisen lihan, ja myöhemmin lopetin muidenkin lihatuotteiden syönnin kalaa lukuun ottamatta. Alun perin taustalla olivat lähinnä terveydelliset syyt, mutta myöhemmin olen myös alkanut miettiä sitä järjettömyyttä, joka lihatalouteen liittyy. Lihansyönnin vähentäminen on ympäristösyistä kohta pakkopaikka.

Olen iloinen, että sekä Suomessa että Ruotsissa on kampanjoitu yhden kasvisruokapäivän puolesta. Jos jokainen ihminen tosiaan söisi yhtenä päivänä viikossa kasvisruokaa, leikkaantuisi lihankulutus saman tien seitsemänneksellä. Vielä parempi olisi, jos lihasta tulisi tulevaisuudessa vain juhlaruoka. Jokaisen ei tarvitse mennä äärimmäisyyksiin. Minä esimerkiksi olen päättänyt pitää toistaiseksi kalan ruokavaliossani, ja syön maitotuotteita ja kananmunia (mutta mieluusti maksan pari kruunua ylimääräistä vapaiden kanojen munista).

Tämän tekstin aiheeseen liittyen hemmottelen lukijoita herkullisella kasvisruokareseptillä.

Täytetyt kesäkurpitsat

• kesäkurpitsoita (puolikas isohko / kokonainen pieni kesäkurpitsa riittää yhdelle)
• tomaattia
• sipulia
• parsakaalia
• punaisia linssejä
• kasvisliemikuutio, mausteita oman maun mukaan
• pari munanvalkuaista
• raejuustoa

1. Halkaise kesäkurpitsat pituussuunnassa kahtia. Koverra lusikalla kesäkurpitsoiden sisus pois.
2. Kuullota sipulia paistinpannulla. Lisää kuutioitu parsakaali, kesäkurpitsoiden sisustat, tomaatti, ja pari kolme kourallista punaisia linssejä.
3. Lisää kasvisliemikuutio ja mausta (esim. paprikajauhe, mustapippuri, timjami & basilika).
4. Linssien ei tarvitse kypsentyä loppuun saakka pannulla. Ota pannu pois levyltä, ja lisää seokseen pari munanvalkuaista (vaihtoehtoisesti seoksen voi suurustaa vehnäjauhoilla) ja purkillinen raejuustoa.
5. Täytä puolikkaat kesäkurpitsat seoksella. Kypsennä uunissa 225 asteessa noin 15 min. Tarjoile esimerkiksi lohkoperunoiden kera.

Itse teen usein melko runsaasti täytettä, ja sitä tapaa jäädä yli. Täyte toimii loistavasti sellaisenaan vaikkapa riisin kanssa tai esimerkiksi lämpimien voileipien päällä.

Silmääni pisti Taloussanomien verkkosivuilla julkaistu artikkeli. Tutkija Pauli Sumanen vaatii, että miesten palkkoja tulisi korottaa tasa-arvon nimissä! Mies vetoaa siihen, että miesten palkkatason tulee olla korkeampi, sillä he tekevät enemmän työtunteja kuin naiset.

Kaivoin esille Sumasen tutkimuksen ”Valhe, emävalhe, naisen euro on 80 senttiä”, ja minun on pakko myöntää, että tunnen suurta inhoa kyseistä miestä kohtaan jo pelkän johdantotekstin perusteella. Anteeksi nyt vain, mutta mielestäni tutkimukset pitäisi kirjoittaa objektiivisesta näkökulmasta; tässä tutkimuksessa sen sijaan Sumasen oma mielipide kuultaa läpi todella häiritsevästi. Missä vakavasti otettavassa tutkimuksessa tutkija kirjoittaa caps lookilla: ”ONNEKSI OLKOON SUOMEN NAISET ! SAITTE TOISENA ÄÄNIOIKEUDEN, MUTTA ENSIMMÄISENÄ MAAILMASSA YLITITTE MIESTEN PALKKATASON !”?

Minusta on käsittämätöntä, että mies ei vertaile tutkimuksessaan eri ammatteja keskenään. Hän tekee eron vain ”ylempien toimihenkilöiden”, ”alempien toimihenkilöiden” ja ”työntekijöiden” välillä. Sumanen ei näytä tutkimuksessaan, että miehet tosiaan tekevät joka alalla enemmän työtunteja kuin naiset, mutta sen sijaan tilastot näyttävät selkeästi, että naistyöntekijöille maksetaan huonompaa palkkaa.

En edes pysy ihan perässä Sumasen laskelmissa. Johdannossa mies esimerkiksi väittää keskimääräisen tuntipalkan vuonna 2006 olleen yli 22 euroa (!) kun taas myöhemmin tutkimuksessa hänen antamiensa lukujen perusteella keskipalkaksi tuleekin vain reilu 13 euroa. Taloussanomien artikkeli taas näyttää, että vuoden 2007 (huom., vertailussa ei siis ole sama vuosi) keskimääräinen bruttotuntipalkka oli 15 ja 16 euron välillä.

Tässä hieman Sumasen tutkimuksesta kerättyjä tilastotietoja:

Sumasen tutkimus osoittaa itse asiassa, että miehen tuntipalkka on naisen tuntipalkkaa korkeampi. Päinvastaiseen tulokseen hän päätyy vasta sen jälkeen kuin työssäkäyviin miehiin on lisätty myös varusmiehet. Tästä päästään toki siihen kysymykseen, onko pakollinen varusmiespalvelu tasa-arvon kannalta oikeutettua. Mielestäni ei todellakaan, mutta tämä taas ei liity millään tavalla keskusteluun miesten ja naisten palkkatasosta.

Argh, mikä idioottimies!

Jag har ett problem. Jag har brukat äta blåbärssoppa med havregrynsgröt men under senaste tider har jag köpt djupfrysta blåbär istället. Jämfört med äkta blåbär smakar blåbärssoppa för sött och konstgjort.

Det är ingen tvekan att blåbär är mycket nyttigare alternativ. Äkta blåbär innehåller inget tillsatt socker medan blåbärssoppa innehåller endast 8,5 % blåbär och 9 % socker! (Alltså mer socker än blåbär!) Men jag undrar om jag har råd att äta blåbär varje dag.

En portion blåbär kostar ungefär 8kr och en portion blåbärssoppa endast 3kr. Alltså 240kr/mån mot 90kr/mån! Blåbär är nästan lyxmat och ingenting för studenter.

Det går inte att blanda lite äkta blåbär till blåbärssoppa, då slösar man ju dyra blåbär när de också får den konstgjorda bismaken. Kanske jag borde börja laga blåbärssoppa mig själv istället – utan tillsatt socker så klart. Jag googlade lite och tydligen hemlagad blåbärssoppa håller ungefär en vecka i kylen så det skulle väl funka att laga en hel kastrull blåbärssoppa en gång om veckan.

Varför utnyttjade jag inte min allemansrätt och plockade mina blåbär själv?! 30 liter skulle nog ha räckt för hela året. Dessutom jag har ju plockningserfarenhet! (Jag har plockat jordgubbar under två somrar när jag var på högstadiet.) Jag är så dum! ;)

Enligt en brittisk undersökning är Finland världens framgångsrikaste land (Sverige tog tredje plats i samma undersökning). Detta beror inte endast på ekonomiskt läge utan även på trygghet samt fungerade demokrati och förvaltning. Jag bara undrar hur dåligt folk egentligen känner Finland. Daily Mail skriver nämligen att Finland är känd för sina iglos!

Läs mer om denna undersökning här.