Tämä syksy
Ylihuomenna tulee täyteen kaksi vuotta ja kaksi kuukautta siitä kun muutin Tukholmaan. Tuntuu, että tässä ajassa on ehtinyt tapahtua suuria muutoksia. Au pair -elämä tuntuu todella kaukaiselta, ja nyt tunnen eläväni ainoastaan omaa elämääni kun en ole vastuussa muista kuin itsestäni. Olen päässyt kiinni rutiineihin, ja esimerkiksi opiskelun suhteen alan jo pikkuhiljaa päästä yli tuntemuksesta, että olen täysin hullu kun yritän porskutella ruotsalaisten joukossa.
Puhun nykyisin todella harvoin suomea. Kun isoäitini soitti minulle, jouduin sanomaan väliin sanoja ruotsiksi. Se oli pelottava tunne, mutta toisaalta, kaikessa on varjopuolensa. Voin olla vain onnellinen että ruotsin kielitaitoni on päässyt kehittymään tähän pisteeseen.
Tämä syksy on rankka syksy. Opiskelen jättikurssia, jota kutsutaan mukavalla lempinimellä ”seinä”. Pitäisi keksiä joku keino saada vähennettyä stressaamista, mutta tämän kurssin aikana siihen ei ole varaa, sillä jos ottaa hetkellisesti rennosti, kostautuu se saman tien takaisin. Kurssi käsittelee mm. sopimuksiin, kaupankäyntiin, kuluttaja-asioihin, vahingonkorvauksiin ja velkoihin liittyvää lainsäädäntöä. Mukavaa tässä kurssissa on se, että mikään ei tunnu menevän yli hilseen vaan opiskelen nimenomaan arkipäiväisiin asioihin yhdistettävää lainsäädäntöä.
Juuri nyt elämäni pyörii lähinnä opiskelun ympärillä. Teen myös töitä opintojen ohella ja treenaan todella aktiivisesti, joten vapaa-aikaa ei minulla juurikaan ole. Olen kuitenkin tottunut hektiseen elämänrytmiin, ja havainnut, että se sopii minulle huomattavasti paremmin kuin peukaloiden pyörittely. Treenaaminen on ollut aina se avaintekijä jaksamiseen, sillä se auttaa kroppaa jaksamaan fyysisesti ja antaa aivoille hieman lepoa lakipykälöiden pyörittelystä.
Tältä näyttää minun syksyni.