Ajattelin tähdätä tehokkaaseen perjantaipäivään, jotta voin hyvällä omallatunnolla ottaa rennosti huomenna töiden jälkeen. Olen opiskellut tänä aamuna velkaoikeutta, kahdentoista maissa menen kokeilemaan uutta kuntosalijumppaa (luulen ettei siinä hypitä paljoa, joten nilkkani toivon mukaan kestää treenin), ja sen jälkeen yritän toistamiseen saada pyykkini pestyä (viimeksi nukuin pommiin).

Loppupäivän aion omistaa opiskelulle. Jos jaksan opiskella iltaan saakka, saan palkita itseni vuokraamalla elokuvan. Ongelmani on, että Studentpalatset on tänään suljettu, ja sekä Kungliga biblioteket ja yliopiston kirjasto sulkevat jo neljältä. Missä sitä voi opiskella tänään?! Tehokas opiskelu kotona edellyttää itsekuria, enkä tunne itseäni erityisen kurinalaiseksi tänään. Saan opiskeltua pienempiä aikoja kotona, mutta jos kyse on monen tunnin yhtäjaksoisesta opiskelusta, en yleensä pysy keskittyneenä jos istun kotona. Sitäpaitsi tunnen nahoissani, kuinka koko opiskelija-alue valmistautuu jo syksyn suurimpaan juhlaan, ja tulen itsekin hieman rauhattomaksi.

Muistan tämän päivän viime vuonna. Silloin minulla oli juuri sama ongelma. Suunnistin silloin mukavaan kahvilaan, mutta tuntui täysin väärältä istua yksin ja opiskella kun kaikki muut ympärilläni olivat jo alkaneet valmistautua viikonloppuun. Toivottavasti keksin jotakin, sillä huomenna on erityisen hauska juhlia, mikäli olen tyytyväinen tämän viikon opiskelusaldoon.

Olen juuri maalannut varpaankynteni, vain siksi että vihdoin tänään pääsen urheiluklinikalle.

Minä todellakin vihaan loukkaantumista. Ja valitettavasti näitä tapauksia on ollut useita. Murtunut nilkka, nivelsidevammat nilkassa, lihasvamma selässä, murtunut luu kämmenen päällä ja nyt tämä nilkkavamma…

Esimerkiksi nyrjähtäneen nilkan voi teipata, ja treenaamisen voi aloittaa melko aikaisessa vaiheessa. Treenaaminen ei ole vaarallista, mutta toki jalkaa pitää varoa sen verran, ettei sitä nyrjäytä heti uudelleen. Minun vammani on siitä hankala, että kyseessä on rasitusvamma.

En halunnut lopettaa treenaamista kun aloin tuntea hieman kipua juostessani, se ei tuntunut niin vaaralliselta silloin. Mutta kipu paheni ja paheni, ja silloin olin keskellä kilpailukautta, joten jatkoin treenaamista vaikka kipu yltyi sietämättömäksi. Vuodatin paljon kyyneleitä, sekä kivun että pettymyksen takia, sillä en pystynyt parhaisiin suorituksiini. EM-kilpailuiden jälkeen kesti yli kaksi kuukautta ennen kuin pystyin rasittamaan jalkaa, sillä pelkkä käveleminenkin oli kivuliasta.

Siitä on nyt noin kuusi kuukautta kun aloin ensimmäisen kerran tuntea, että nilkassani on jotakin vikaa. Eikä nilkka ole kunnossa vieläkään. Olen alkanut taas treenata, mutten juokse ennen harjoituksia, ja välttelen hyppimistä. Pelkään todenteolla sitä, että nilkka alkaa kipeytyä uudelleen, sillä tämä paranemisprosessi on ollut tavattoman pitkäkestoinen.

Pystyn vihdoin taas treenaamaan akrobatiaa, mutta jos teemme samoissa harjoituksissa paljon juoksevaa akrobatiaa, alan usein tuntea laskeutumiset nilkassa. Rasitan nilkkaa ainoastaan joukkuetreeneissä. Olen siis saanut unohtaa kaikki hauskat jumpat, ja sen sijaan kuntosalilla treenaan lähinnä lihaskuntoa ja käyn joissakin (tylsissä) jumpissa, joissa ei hypitä eikä juosta.

Tunnen, ettei nilkka kestäisi vielä esimerkiksi säännöllistä juoksemista. Ihmettelen vain, kuinka kauan tulee kestämään ennen kuin nilkka on kuin aikaisemmin? Ja kun nilkka on täysin parantunut, onko mahdollista että sama vamma uusiutuu? Olen valmistautunut siihen, etten tule saamaan kovin paljon vastauksia vielä tänään, mutta toivottavasti saan lähetteen magneettikuvaan. Se olisi ainakin yksi askel eteenpäin.

// Käynti urheiluklinikalla oli täysin turha. Lääkäri totesi, että jalka on magneettikuvattava, ja olin valmis matkustamaan kotiin jo noin minuutin kuluttua, mutta luonnollisesti huomattavan summan köyhempänä.

Minulla on ongelma. Olen aikaisemmin syönyt kaurapuuron kanssa mustikkakeittoa, mutta viime aikoina olen ostanut pakastettuja mustikoita mustikkakeiton sijaan. Aitoihin mustikoihin verrattuna mustikkakeitto maistuu liian makealta ja keinotekoiselta.

Ei ole epäilystäkään siitä etteikö mustikka olisi terveellisempi vaihtoehto. Mustikassa kun ei ole lisättyä sokeria laisinkaan kun mustikkakeitto pitää sisällään vain 8,5 % mustikoita ja 9 % sokeria! (Siis enemmän sokeria kuin mustikoita!) Pohdin vain, onko minulla varaa syödä mustikoita joka päivä.

Yksi annos mustikoita maksaa noin 8 kruunua kun taas annos mustikkakeittoa vain 3 kruunua. Siis 240 kruunua/kk tai vaihtoehtoisesti 90 kruunua/kk! Mustikka on lähes tulkoon luksusruokaa, ei siis todellakaan opiskelijoita varten.

Aitojen mustikoiden sekoittaminen mustikkakeittoon olisi vain kallisarvoisten mustikoiden haaskaamista, sillä silloin niihin tarttuisi mustikkakeiton keinotekoinen maku. Ehkäpä minun pitäisi alkaa laittaa mustikkakeittoa itse – luonnollisesti ilman lisättyä sokeria. Googletin hieman ja ilmeisesti kotitekoinen mustikkakeitto säilyy jääkaapissa noin viikon verran, eli riittäisi kun laittaisin kattilallisen mustikkakeittoa kerran viikossa.

Miksen hyödyntänyt jokamiehenoikeuttani ja poiminut mustikoitani itse?!! 30 litraa olisi riittänyt koko vuodeksi. Sitä paitsi minullahan on poimimiskokemustakin! (Olen poiminut mansikoita yläasteikäisenä kahden kesän verran.) Mikä typerys olenkaan! ;)

Olen tämän syksyn aikana työskennellyt todella hauskan projektin parissa. Olen suunnitellut ja toteuttanut kotisivut uudelle tukholmalaiselle konditoria- ja cateringalan firmalle, ja saanut myös tehdä yrityksen käyntikortit.

Haluan yleensä tehdä kotisivut oman mieleni mukaan, joten tämä projekti oli minulle jotakin aivan uutta. Alussa minulla oli todella vapaat kädet suunnitella ulkoasun perusilmeen, mutta hioin ulkoasun yhteistyössä yrityksen kanssa. Sain jatkuvaa palautetta yritykseltä, ja työskentelin ulkoasun parissa kunnes me molemmat olimme tyytyväisiä lopputulokseen. Kerrankin suostuin uskomaan, että joskus ”less is more”; ulkoasu on yksinkertainen mutta kaunis.

Oikeastaan inhoan kaikkea ryhmätyötä, mutta tämä projekti sai minut miettimään, kuinka paljon olisin voinut kehittää aikaisempia projektejani jos olisin saanut luomisprosessin aikana jatkuvaa palautetta toiselta osapuolelta. Joka tapauksessa tästä sivustosta tuli todella onnistunut. Oma tyylini on edelleen tallella, mutta mikä tärkeintä, sivusto peilaa itse yritystä.

Ulkoasu on valmis, ja nyt odotan saavani sivuston sisällön yrityksen suunnalta, käyntikortti on valmis painettavaksi, ja olen saanut kutsun yrityksen julkistamisjuhlaan. Minun on pakko todeta, että tunnen itseni miltei ammattilaiseksi ;) (Valitettavasti minun on odotettava marraskuun julkistamisjuhlaan saakka ennen kuin saan näyttää tekemäni sivuston.)

Jag vet inte vad som hände. Jag skulle vara uppe klockan 7 och tvätta men jag vaknade precis! Jag kommer inte ihåg att min mobil skulle ha väckt mig men det är nog jag som helt enkelt har struntat att gå upp.

Nu ska jag duscha, lyssna på Jamie Cullum medan jag käkar frukost (onyttigt mycket kaffe + havregrynsgröt = lagom nyttig frukost) och fixar mig, och sen åka till Studentpalatset. Planen är att sitta där tills mina sittmuskler pallar inte mer. Ni som har höstlov, ha en trevlig dag och glöm inte att njuta av lovet!